Hurme (Sini Helminen)

Aloin vihdoinkin lukea Sini Helmisen Lujaverinen-sarjaa.

Sarjan kannet on tehnyt Karin Niemi. Haluan nostaa ne nyt tässä ihan aluksi esiin, koska kannet ovat mielestäni aivan upeat. Jokaisen kirjan kansikuva on värimaailmaltaan yksinkertainen (vain kaksi väriä), mutta kannet eivät ole missään nimessä tylsät. Päinvastoin! Vaatii todellista taitoa saada näin rajatulla väripaletilla näin hienot ja mielenkiintoiset kannet.

Hurme

324 sivua
Myllylahti
2021

Hurmeen päähenkilö on Seela. Yliopistossa opinnot aloittanut nuori nainen asuu enonsa kanssa hautaustoimiston yläkerrassa. Seikkailuissa mukana myös kokaiinipöhnäinen deitti, haaroja haisteleva huumekoira, kissa nimeltä Darth Mau, kummallisia kyselevä ranskantuntien pari, sekä enigmaattinen Halla.

Pelkäsin kirjaa lukiessani ihan koko ajan, että Darth Maulle tapahtuisi jotakin pahaa, ja silittelin omaa kissaani pakonomaisesti. Meidän kissallammekin on korvatulehduksen hoitaminen käynnissä tällä hetkellä, mikä huvitti aika paljon. Meidän Hiilemme ei ole onneksi kohdannut kuitenkaan aggressiivisia aaveita.

Miljöö oli elävä ja hahmokaarti moninainen. Pidin myös siitä, miten muunsukupuolinen Halla oli kirjoitettu. Vaikka aluksi moni hahmo pohti Hallan sukupuolta, siitä ei tehty dramaattista ”ja Hallan hameen alla oli *rumpujen pärinää* [tietynlaiset genitaalit]” -paljastusta. Kaiken kaikkiaan muunsukupuolisuuskuvauksena tämä oli erittäin hieno. Todettakoon vielä, että rima on paljon korkeammalla kuin ”ei dramaattista genitaalipaljastusta”.

Ajoittain teksti oli kuitenkin enemmän tekemisiä luetteloivaa kuin kerrontaa, mutta muutama luetteloiva kappale kirjassa ei ole minkäänlaisen varsinaisen kritiikin aihe.

Queerlukuhaasteen kohtaan muunsukupuolisuus.