Wranglestone (Darren Charlton)

 Wranglestone

Darren Charlton

466 sivua

2020

Stripes Publishing

 

Wranglestonessa on zombeja.

 

Ja minä olen kyllästynyt zombeihin.

 

Vuosina 2011–2013 olin aivan innoissani zombeista. Luin World War Z:n. Katsoin The Walking Deadia. Pelasin Red Dead Redemption: Undead Nightmarea. Kun kävin lenkillä, kuuntelin Zombies, Run! -sovelluksesta intervallijuoksuohjeita. Käytin laukkua, jossa luki Zombie Outbreak Response Team. Niin – minulla oli zombivaihe.

 

Oli. 

 

Vuosikymmeneen en pystynyt kuluttamaan mitään zombimediaa. Syynä yksinkertaisesti se, että olin kurkkuani myöten täynnä genreä. Zombeja. Aivottomina raahustavat otukset eivät varsinaisesti tarjoa sellaisenaan mitään hirveän erikoista, jollei niihin keksi ihan tarkoituksella jotakin uutta, joko niiden toimintakykyyn tai miljööseen. 28 Days Laterissa zombit taisivat juosta, ja RDR: Undead Nightmare sijoittui villiin länteen.

 

Wranglestonessa zombeihin tuodaan jotakin uutta. Minä en siitä sen enempää kirjoita, koska se spoilaisi jättipaljastuksen ja juonen loppupuolen.

 

Vasta se jättipaljastus sai minut pitämään kirjasta. Siihen saakka se oli peruszombimättöä. Se tulee lähelle, tapa se. Sinua purraan, olet kuoleman oma. Toki Charltonin kirja sijoittui useita vuosia zombiapokalypsin jälkeiseen aikaan, eli uudenlaisia yhteiskuntamuotoja oli jo saatu aikaan. Uusia rituaaleja, uusia tapoja. Täten se ei siis ollut sinkoilua ja arvailua uuden uhkan äärellä, vaan vanhan uhkan lähestymiseen varautumista.

 

Kunnes…