Valpuri Kyni: Uhka (Esko Holm)

 

Valpuri Kyni: Uhka

Esko Holm

117 sivua
Aurinko Kustannus
2024

Uhka on Valpuri Kyni -sarjan toinen osa. Luin ensimmäisen osan (Pako) tammikuussa ja arvostelin sen hyvinkin nuivasti, kritisoin kieltä ja maailmanrakennusta ja pohdin, onko Löunn-jumalatar vain väärinluettu Iðunn ja niin edelleen.

Ja Uhkahan oli hurjan paljon parempi. Osansa immersioon teki se, että kieli oli virheettömämpää, jolloin en jäänyt mutristelemaan suutani lyöntivirheiden äärelle tai kurtistelemaan kulmiani kankean virkkeen äärelle, vaan luin eteenpäin.

Maailmanrakennuksessa oli enemmän tunnelmaa. Siinä, missä Paon maailma tuntui olevan erikoisuuksia ja hupaisia kuriositeetteja, Uhkassa maailmassa oli tunnelmaa.

Kiinnostaisi tosin tietää, mitä mieltä saamelaiset ja saamelaiskulttuuria tuntevat ovat šamaani Noaidista ja muutoinkin saamelaiskuvauksista. Kirjoitin tähän ensin pitkän kappaleen siitä, miten šamaani Noaidi -nimen voisi periaatteessa suomentaa šamaani Šamaani, mutta sitten totesin, että minun ei ole sopivaa esittää tällaista kritiikkiä. En tunne saamelaiskulttuuria, tunnen vain noaidi-sanan.

Pidän kyllä kirjojen maailmasta. Siitä, että eri jumalat kohtelevat eri kansoja eri tavoin, ja että jumalten politiikka on vähintään yhtä hähmäistä kuin meidän maailmamme ihmisten.

Ja hei: special interest -aivolohkoani kutiteltiin oikein urakalla! Samojen 117 sivun aikana 1600-luvun Kajaani, noituutta, vampyyrejä, ja vieläpä maininta Kiovan Rusin Rurikista. Ah.

Bonuskuva: Hiili ja kirja. (Valpurilla on kirjoissa Harmi-kissa. Hiilen lisänimeksi tuo Harmi sopisi myös.)