Making the Arab World

Fawaz A. Gerges

528 sivua
Princeton University Press
2018

Nautin itseni haastamisesta. Siksi en lopettanut lukemista kesken, vaikka alkuvaiheessa tuntui, että päässä pyörii kasapäin nimiä ja arabiankielisiä termejä. Arabian taitoni rajoittuvat nimittäin yhteen, joskin äärimmäisen tärkeään, virkkeeseen (osaan tämän lausua, mutta kirjoitusasu piti hakea verkosta):

لَا أُحِبُّ الزَّيْتُونَ
en pidä oliiveista

Huumori sikseen – tämä kirja oli täynnä ymmärrykseni lisäävää asiaa. Lähdin lukemaan ymmärtääkseni Egyptin kehitystä paremmin, mutta samalla aloin nähdä, kuinka samat kuviot toistuvat historiassa.

Kolonialismin vastustamisen jättämä ideologinen tyhjiö.

Kolonialismin jättämä valtatyhjiö.

Valtaan nousevien häikäilemätön opportunismi.

Vallankumouksen jälkeen rakoilevat rivit ja rinnalla taistelleen tuomitseminen.

Mitä enemmän maailmanhistoriaan perehdyn, sitä enemmän toistuvia kaavoja havaitsen. Toisaalta sitä enemmän alan tuntea pessimismiä ihmisyyden suhteen. Se tunne täytyy aina suitsia, sillä olen valinnut optimistisen realismin, ja aion valita sen jatkossakin. Pessimismi ei vie eteenpäin.

Olin kuuden päivän sodasta ja sitä seuranneesta hämmennyksestä kuullut (Azmi Bisharan teoksessa Palestine: Matters of Truth and Justice aihe oli esillä), mutta taustat selvisivät tämän kirjan myötä. Runoilija Nizar Qabbani kirjoitti tuon sodan jälkeen:
My grieved country
In a flash
You changed me from a poet who wrote love poems
To a poet who writes with a knife

Vielä satunnaisia muistiinpanoja, joita lukiessani tein:

Qutbille islam oli verbi, joka vaati toimintaa. (Sanan islam etymologinen merkitys on Jumalalle antautuminen. Qutb korosti, että islam on vapauttava voima, jonka todellisen voiman voivat käytännön miehet valjastaa.)

Qutbista jahiliyyah, tietämättömyys, oli palannut takaisin, ja koko ympäristö – ihmisten uskomukset ja ajatukset, tavat ja taide, säännöt ja lait – olivat jahiliyyahia. (Yleensä sanaa jahiliyyah on käytetty ajasta ennen islamia, ja sen käyttäminen kuvaamaan Qutbin ajan Egyptiä on tehokas valinta.)

Mohamed Akefin perustelu sille, miksi naisten ei tulisi olla julkisissa viroissa, sai minut huokaisemaan sangen raskaasti: ”Mitä tapahtuu, jos nainen on tapaamisessa ja yhtäkkiä saa kuukautisensa? Hän sotkee seinän ja nolostuu.” (Tulipa mieleen ne anekdootit miehistä, jotka ajattelevat, että kuukautisia voisi esimerkiksi pidättää. Gergesin kirjassa oli muuten toden totta tuossa kohtaa sana wall, ja jäin pohtimaan, miksi. Ajatteliko Akef, että kuukautiset tulevat kovinkin paineella?)

Tämä oli ensimmäinen Lue maailma vuodessa -haasteen kirjoistani. Luen satunnaisessa järjestyksessä, tämä kohtaan Lähi-itään kuuluvan maan kirjailijan kirjoittama. Laitan tämän myös Paha mieli, paras mieli 2 -haasteen kohtaan Evakko/pakolainen. Pakolaisuus ei ollut kirjassa suuressa roolissa, mutta kirja päättyi arabikevääseen (2011) ja sen välittömiin seuraamuksiin Egyptissä. Liittyy siis evakkouteen ja pakolaisuuteen sitä kautta.