The God of the Woods (Liz Moore)

 

The God of the Woods

Liz Moore

478 sivua
Riverhead Books
2024

 

Aloitin The God of the Woodsin eilisiltana. Luin 90 prosenttia tämän päivän aikana.

Moore kuljettaa useita aikajanoja samaan aikaan, mutta lopputulos ei ole sekasotku, eikä yksikään aikajana ole merkityksetön tai ankea. Näkökulmahenkilöitäkin on valtava määrä. Silti yksikään ei tunnu ylimääräiseltä tai epäkiinnostavalta.

Osansa kaikkien näkökulmahenkilöiden kiehtovuudelle tekee se, että jokainen on niin vahvasti oma persoonansa. Jokaisella on perusteelliset taustat ja oma maailmansa, oma maailmankuvansa. Adirondack-vuoriston luoma tausta on syvä ja vahva.

Kirja on rytmitetty kerrassaan loistavasti. Kokonaisuutena rytmi oli verkkainen, mutta jatkuvat ilmoille päätyvät kysymykset pitivät mielen toiminnassa joka ikinen sekunti.

Queer-representaatio oli sekin rakennettu erinomaisesti. Se oli aikakaudelle uskottaavaa – joskaan en ole 1950-, 60- tai 70-luvuilla elänyt. Olen 1990-luvun lapsi, mutta en kokenut lukevani 2020-luvun queer-representaatiota viime vuosituhannelle siirrettynä.

Erityisen suuri kehu sille, miten aidoilta lapsihahmot tuntuivat. Lasten kirjoittaminen on aikuisille sangen hankalaa – aikuisen elämänkokemus helposti ”vuotaa” lapsiin, ja lukija saattaa nopeasti havaita, että lapsi ajattelee asioista ”väärin”, liian aikuismaisesti, liian elämäänähneesti. The God of the Woodsissa ei näin käynyt. Lasten teoissa oli lasten logiikka ja lasten harkitsemattomuus ja lasten (perusteettoman) vahva usko omaan kyvykkyyteensä läsnä.

Kirjasta julkaistaan syyskuussa suomenkielinen versio Metsien jumala. Sen on kääntänyt Aleksi Milonoff. Itse tahtoisin nähdä tästä myös minisarjan.

Read the Rainbow 2025 -haasteen kohtaan vihreä.